Jujun C03-tytöt Mäntässä 8.4. – Sarjakausi onnellisesti pakettiin

Kutsu Mänttään saapui suht pikaisesti välieräturnauksen jälkeen ja pelipäiväksi sieltä ehdotettiin sunnuntaita. Mikäpä siinä, vaikka poistulo tulisikin kestämään ällöttävän myöhään sunnuntai-iltana. Saimme varattua kivan majoituksen Peltolan Luomutilalta, jonne saavuimme lauantai-iltana hyvissä ajoin. Tilalla oli varattu meille majoitushuoneet piha-aitasta ja puusauna oli lämpenemässä. Puitteet olivat siis enemmän kuin kohdallaan. Saunan ja iltapalan jälkeen pidettiin lyhyt joukkuepalaveri ja kymmeneltä komennettiin hiljaisuus.

Aamupalan, hiusten letitysten(ei minun), ripsien käherryksen, meikkailujen, lukuisien peilinedusselfieiden ottamisen (joissa suurin osa naamasta peitetään kädellä, tai ollaan silmät kiinni, tai molemmat, enkä vieläkään ymmärrä, että miksi..?)tavaroiden pakkaamisen ja huoneiden siistimisen jälkeen siirryttiin pelipaikalle.

Muut pelipaikalle saapuneet joukkueet olivat Kaiku, JaJa, LaihLu05, VilTä C2 ja LaVe. Aivan yllättäen olimme samassa alkulohkossa Kaiun kanssa. No oli siinä Jalasjärven Jalas myös, jota vastaan pelattiin ensin. Voitto tulla napsahti 2-0 (25-21, 25-7), vaikka peli ei tahtonut taas käynnistyä millään. Vastaanotto ei noussut tarpeeksi hyvin ja autettiin vastustajaa ihan liikaa omilla virheillä. Toinen erä oli jo parempaa, ja se tulikin aika helposti.

Toinen peli Kaikua vastaan alkoi perinteisesti. Annettiin kaverille viisi pistettä eteen ja sitten pikkuhiljaa kammettiin peliin mukaan. Vastaanotto ei edellenkään tyydyttänyt ja omia virheitä tuli aivan liikaa. Tuttu tuska alkoi hiipiä pelipaidan alle.. Hävityn ekan erän jälkeen toinen alkaa vähän paremmin. Parannettiin joka osa-alueella ja voitettiin. Kolmas erä sitten taas perinteisesti liikkeelle, ja Kaiku karkaa hetkessä tavoittamattomiin voittaen kolmannen erän, ja siten koko pelin 2-1 (15-25, 25-21, 11-15) Harmitti, mutta ei voi mitään.

Välierässä vastaan asettui LaihLu05, joka oli voittanut oman alukulohkonsa. Joukkue oli täynnä hyvin liikkuvia tyttöjä, jotka pelasivat ällistyttävän varmaotteisesti. Me sen sijaan jatkoimme tutulla tiellä. Ensimmäinen erä oli välillä sekavaa ja pääosin aika epävarmaa pelaamista. Aivan kuin “Kaavitappio” painaisi mieltä edelleen. Toinen erä jälleen parempaa ja siitä voitto. Kolmas erä oli kammottava. Päästettiin Laihialaiset pahimmillaan yhdentoista pisteen etumatkalle. Käsittämätöntä vuoristorataa! Hävittiin 2-1 (25-12, 20-25, 15-4) suorastaan epätodellisissa tunnelmissa. Tytöt kävelivät hartiat kasassa pukkariin ja minä lähes kaksinkerroin katsomoon katkaisemaan livelähetystä. Puhelimen luokse päästyäni hihastani tuli nykimään pari kaveria. Tyypit kertoivat olevansa Laihialta ja toinen heistä oli Lujan 03-tyttöjen valmentaja. Hän kertoi, että oli pitänyt meidän tyttöjen otteista kentällä, ja oli vahvasti sitä mieltä, että nämä tytöt on vielä kovia vuoden – parin päästä. Sitä mukaa kun hän jutteli, minä oikenin linkkarista, ja huomasin, ettei minua oikeastaan harmitakaan enää. Samaan aikaan tytöt olivat pukkarissa varmoja, etten tule sinne ollenkaan, kun minua ei näy, ja koutsilla keittää taas kuitenkin. Kun kohta kuitenkin heilahdin pukkarin ovesta sisään leveästi hymyillen, niin he hetken tuijottivat minua Jaakko Teppoa lainatakseni “kuin muikut vasusta”. Ajattelivat varmaan että koutsin pää alkaa pehmetä.. Tilanne jotenkin nollautui ja viimeiseen peliin löytyikin tätä kautta rento ote. Kiitos Laihia!! Joskus tuollaisilla pienillä kannustavilla sanoilla voi olla tavattoman suuri merkitys.

Viimeinen peli pelattiin Vilppulan Tähden C2-tyttöjä vastaan. Pelattiin turnauksen paras ja ehjin peli ja voitettiin 2-0 (25-16, 25-14). Ja samalla laitettin sarjakausi pakettiin.

Mahtoi olla viimeisen pelin viimeinen (vastustajan ottama) aikalisä, kun sanoin tytöille, että minulta loppuu nyt jutut. En oikein saanut sanaa suustani. Lienee luonnollista, että jutut alkaa olla vähissä pitkän kauden päätöshetkillä. Tosin ei ollut tarvettakaan antaa ohjeita, tytöillä oli homma hanskassa. On mahtava tehdä töitä tällaisen joukkueen kanssa, en vaihtaisi hetkeäkään pois. En edes niitä “Kaavitappioita”. Oltiin tänä vuonna 97. paras C-tyttöjoukkue suomessa.

Kiitos pelaajat Anski, Pipsa, Aada, Saana, Johanna, Vanessa, Emppu, Netta, Anniina, Moona ja Sonja!
Kiitos Liisalle huollosta ja Mikalle joukkueenjohtamisesta!
Kiitos vanhemmille tuesta!
Kiitos valmentajakollegat avusta ja tuesta niin Jujussa kuin muuallakin!

Katsellaan kunnellaan kevättä!

Eero, C03 Valmentaja

Share Button