Pelaajapolku Jujussa valmentajan ja äidin silmin

Kevään korvilla ja kauden päättyessä käy lentopalloseuroissa edelleen kova tohina. Junnupuolella valmistaudutaan tämän vuoden Power Cupiin. Samalla mietitään ja jopa päätetään joukkueita valmentajien toimesta seuraavaan kauteen sekä meilläkin etsitään  lisää valmentajia nuorempiin ikäluokkiin harrastajamäärien kasvaessa edelleen. Itselläni tämä kausi oli 5. kausi Jujun valmennuksessa, sitä ennen Liperissä asuessa valmensin Liperin Taimen tyttöjä ja poikia kaksi kautta. Valmennushan lähti ihan viattomasta kysymyksestä, “pääsisinkö Taimeen pelaamaan”? Yhtäkkiä huomasin, että olin pelaamassa Taimessa sekä valmentamassa yli 10 innokasta f-junnua. Asuinpaikkakunnan vaihtuessa siirryin Jujun valmennus- ja pelaajatiimiin. Valmentamista on toki tullut tehtyä myös yleisurheilun puolella aikanaan nuorena ja samoin Prihojen c-tytöissä aikanaan. Lisäksi olen kaksi vuotta ollut mukana d-junnujen maakuntavalmennuksessa.

Minkälaisen pelaajapolun lapsesi seura on rakentanut?

Tällä viikolla on tullut paljon pohdittua miksi on äärimmäisen tärkeää, että seurassa on sitoutuneita valmentajia, pelaajia, joukkueeenjohtajia ja vanhempia. He kaikki rakentavat juuri sinun lapsesi pelaajapolkua, kestipä se vuoden tai vuosikymmeniä tai vaihtuipa se pelaajapolulta valmentajapolulle tai toiseen harrastukseen. Meilläkin on hienosti saatu omia junnuja valmennuksen piiriin jo nuorena.

Välillä pelaajapolku voi olla kivikkoinen, yleensä erityisesti aina harrastuksen alkaessa, kun yleensä tytöt täydellisyyteen pyrkiessä eivät ymmärrä että kaikkea ei opi heti ja voittotili ei aukea saman tien.  Me Jujun valmentajat pyrimme kasvattamaan niin vasta-alkajat kuin pidempään pelanneet siten,  että vaikka tulos kärsii alussa, kun vaaditaan kolmen kosketuksen peliä tai siirrytään vaikka vaikeampaan pelisysteemiin, niin se lopulta kantaa hedelmää myöhemmin, kun jaksetaan uskoa omaan tekemiseen. Joskus myös valmentajien päätöksellä pidempään pelanneiden eli meidän johtavien pelaajien osalta “joustettava” joukkueen tulostavoitteissa, kun tulee uusia pelaajia joukkueeseen syksyllä. Mutta yleensä keväällä tämä tilanne kääntyykin tulokseksi, kun on pidetty perusasiat valmennuksessa mielessä.  Johtavilta pelaajilta odotamme kannustavaa asennetta vähempi pelanneita kohtaan. Minulle johtava pelaaja on sellainen, joka omista upeista taidoista huolimatta osaa myös omalla nöyrällä asenteellaan kantaa joukkuetta eteenpäin.

Omalla pelaajapolulla on tultua käytyä myös pääkaupunkiseudun lentopalloon tutustumassa aikanaan. Valitettavasti mielestäni välillä unohdetaan tämä oma kasvatustyö vs. tulostavoite ympäri Suomen. Haluttaisiin poimia joukkueisiin vain ne ikäluokan parhaat eri seuroista. Samalla saatetaan riskeeratata seuran omat  ikäluokat, kun heille ei löydykään enää pelipaikkaa omasta seurasta ja näin innostus lajiin loppuun tai vanhempienkuljetukset toiselle paikkakunnille haasteellista. Toki ison paikkakunnan etu on muutenkin, että pelaajia/harrastajia on enemmän.

Vanhempaa kannustaisin aina juttelemaan valmentajan kanssa, jos mietityttää joku asia valmennuksessa, joukkuejaoissa tai oman tytön motivaatiossa tai harrastuksessa.

Pelaajapolku Jujussa

Jujussa pelaajapolku on rakennettu nyt siihen pisteeseen, mitä muutama vuosi sitten seurana asetimme.  Pelaajapolkua olemme rakentaneet lentopalloliiton linjauksen mukaisesti.  Olemme kasvattaneet omia junnuja laittamalla välillä heitä liian kovaan sarjaan, mutta aina pitänyt mielessä tiukat tavoitteet tuleville vuosille.  Pitkälti omista kasvateista rakennettu edustusjoukkueemme on nyt 1-sarjassa koska olemme rakentaneet tätä pelaajapolkua määrätietoisesti vuosikausia. Lisäksi meillä on myös 2-sarjajoukkue sekä 3-sarjajoukkue.  Jujun perhevuoro on myös loistava paikka pitää yllä tätä harrastusta puolestaan tuttujen seuran toimijoiden kesken.

Junnupuolella meillä on myös joka ikäluokassa yleensä joukkue niin vasta-alkajille kuin pidempään pelanneille eli tavoitteellisille joukkueille. Tänä vuonna meillä oli Outokummun Partion kanssa yhdistelmäjoukkue A-junnuissa, yksi joukkue B-junnuissa, kaksi joukkuetta koko kauden C-junnuissa ja d-tytöt harjoitteli c:n sarjaan kevään, neljä joukkuetta d-junnuissa, kaksi joukkuetta e-junnuissa ja pari f-junnuakin kävi koppipalloa pelaamassa. Joka viikko tätä porukkaa valtavan sitoutuneet ja kouluttautuneet valmentajat!

Meidän seurassa voit aloittaa lentopallon myöhemmälläkin iällä, koska voimme hyödyntää aina meidän nuorempien ikäluokkia, jos joku vanhempi vasta-alkaja liittyy mukaan. Perustaitojen oppimisesta ei kannata tinkiä, vasta-aloittaneellakaan. Olen itsekin pistänyt pikkujunnut heti pelaamaan jopa vasta kahden viikon harjoittelun jälkeen.  Moni seura, joka on jättänyt tekemättä tätä “raakaa pohjatyötä” ja eikä ole ottanut mukaan vasta-alkajia toimintaan, huomaakin yleensä viimeistään b-ikäluokassa, että seurassa ei ole enää tarpeeksi pelaajia.

Nuoremmissa ikäluokissa eli e- ja d-lentopallojunnuille tiikeri- ja aluesarjajako on  mielestäni toimiva, koska voit pelata juuri siinä sarjassa missä koko joukkueen taidot ovat kyseisenä vuonna. Välillä joukkue joustaa tulostavoitteissa syksyllä, kun ajetaan uusia pelaajia sisään, mutta lähes aina kauden lopussa tuloksetkin tulevat.

Meidän junnuilla on siis ihan mahtavia esikuvia omassa seurassa, mikä tuo lisää pelaajia pelaajapolulle. Minulle sanotaan usein harkoissa, että minä tavoittelen hakkurin, passarin yms. paikkaa edustuksessa tai paikkaa maajoukkueessa.  Tämä on meidän seurassa nyt oikeasti mahdollista, mikä on kyllä ollut upea huomata Jujun valmennuksessa ja olemme aidoisti ylpeitä tästä.  Junnuilla on myös omat kummipelaajat joukkueessa.  Valmentajan polku kulkee myös seurassa tekniikkakoulun kautta valtakunnallisille valmennuskoulutuksille seuran tukemana.

Pelaajapolku äidin silmin

Lapsen innostus omaan harrastukseen on se tärkein asia, olipa kyse musiikin harrastuksesta tai urheilusta. Kun on kaksi  lentopalloa harrastavaa tyttöä, saatan samana vuonna nähdä juuri pelaajapolun eri vaiheita – toinen pelaa voitosta voittoon rennolla asenteella “johtavana pelaajana” ja toinen pohtii puolestaan pelaamista aivan toisesta näkökulmasta. Yhtä kaikki vanhemman tehtävä on tukea lasta ja hänen joukkuettaan sekä valmentajaa myös vaikeana vuonna.  Tai kuunnella ja kannustaa erityisesti silloin kun lapsestasi tuntuu ettei hän omasta mielestään kehity niin hyvin kuin haluaisi tai hänen  joukkueen peli ei etene suunnitellusti tai pelataan liian kovalla sarjatasolla. Pettymykset kuuluvat pelaajapolulla kasvamiseen.

Ja toki me vanhemmat saamme nauttia täysillä lapsen mukana, kun napsitaan palkintoja siitä kun on pelattu aikanaan “liian kovassa sarjassa”  ja lopulta peli sujuu upealla tavalla omassa ikäluokassa loistavasti. Itse yritän kannustaa lapsiani tekemään myös muuta kuin lentopalloa vastapainoksi.  Olen saanut tutustua ilolla myös paikallisen jalkapalloseuran FC Hertan pelaajapolkuun ja siellä on myös samanlainen järjestelmä eli niin aloittavalla ja pidempään pelanneella on oman tasoinen joukkue ja äärimmäisen sitoutuneet valmentajat.

Tärkeintä olisi, että me aikuiset muistamme, että harrastus etenee lapsen ehdoilla ja hänellä on into harrastaa. Itse sanon tytöille aina, että tämä on harrastus ja niin kaun täysillä tehdään kun harrastus heitä innostaa. Toki sinä päivänä kun väsyttää lähteä treeneihin tai peleihin niin sitä kannustusta tarvitsee enemmän.  Tärkeitä rooleja  siis olla välillä autokuski, valmentaja, kannustaja, tuki & turva päivästä vaihdellen.

Jatkamme keskustelua seuran ja maakuntavalmennuksen näkemyksistä pelaajapolulle Jujun kauden päättäjäisissä 22.5 kello: 17.00.  Itä-Suomen aluevalmentaja Henrik Kosonen tulee puhumaan meille aiheesta. Mietithän tähän tapahtumaan ideoita mitä voisimme seuratoiminnassamme kehittää. Tavoitteenamme on saada seuraavaksi edustus liigatasolle seuraavien vuosien aikana.

Johanna, Jujun d-tyttöjen valmentaja, äiti, huoltaja, autokuski, seura-aktiivi

 

 

Share Button